Jos ollaan täysin rehellisiä, olen hukannut itseäni mielenterveysongelmien vuoksi. Silloin ei oikein itseensä tutustuta (paitsi niihin puoliin mihin ei välttämättä olisi halunnut).
Joskus saatoin hävetä tätäkin asiaa, mikä tuntuu käsittämättömältä. Nykyään taitaa olla harvinaisempaa, ettei ole ikinä niistä kärsinyt kuin, että omalle kohdalle tai lähipiiriille se olisi sattunut.
Joskus saatoin hävetä tätäkin asiaa, mikä tuntuu käsittämättömältä. Nykyään taitaa olla harvinaisempaa, ettei ole ikinä niistä kärsinyt kuin, että omalle kohdalle tai lähipiiriille se olisi sattunut.
Mutta siitäpä syystä nyt täytyy tehdä tilannekatsausta omaan elämään. Otin eilen rauhallisen hetken illastani.
Tyhjä paperi edessäni, johon saisin kirjoittaa mitä minä tällä hetkellä elämääni haluaisin. Rahasummilla tai voiko sitä oikeasti toteuttaa ei ollut väliä. Ihan vain mitä mieleen tulee.
Kiinnostuneille kaikki kohdat näkyvissä, mutta otan tänään tarkempaan käsittelyyn pari.
Siirtyä kodin viereiseen kuntosaliin - Itseänikin naurattaa se fakta, että olen haaveillut tästä niin kauan kuin olen tässä asunnossa asunut eli melkeinpä vuoden. Syy miksi en ole tätä toteuttanut on, että kyseisen salin kuukausimaksu on 65 euroa. Rahasumma tuntuu näin isolta, mutta ihan rehellisesti puhuen, saatan heittää sen rahan helposti vaikka baariin kuukaudessa.
Maksan myös joka kuukausi 20 euroa salille, missä käyn harvoin. Miksi käyn siellä harvoin, syynä on välimatka. Sali on kauempana ja veisi minulta tunnin päivässä pelkkiin matkoihin.
Liikunta on aina ollut minulle tärkeää. Sen avulla olen kyennyt käsittelemään tunteitani sekä rentoutumaan. Mielialani pysyy enemmän koholla ja tunnen olevani onnellisempi.
Eli tiedostaisin olevani paljon onnellisempi, jos saisin käydä läheisellä kuntosalilla, mutta maksan rahaani kuntosalille missä en edes käy? Onko tässä ollut mitään järkeä? Nyt aion panostaa omaan hyvinvointiini ja hakea jäsenyyden sinne, rahat sinne kyllä riittävät, kun pohtii hieman omaa rahankäyttöään. Ja voiko edes omasta hyvinvoinnistaan tinkiä.
Mindfulness, meditointi - Olen ihminen, jonka on ajottain haastava saada omia ajatuksia rauhoittumaan. Ne käyvät välillä liiankin ylikierroksilla (josta syntyy enemmän stressiä, että miten saisi ne rauhoittumaan).
Viime keväänä kävin mindfulness - kurssin, joka auttoi minua todella paljon. Hetkeen pysähtyminen ja oman hengityksen kuuntelu tuntui alussa haastavalta. Ajatukset lähtivät harhailemaan ja ohjaajan kertoessa, että anna niiden mennä kuin pilvet ohitse, ei auttanut minua.
Mutta harjoituskertojen kasvaessa, aloin löytämään itsestäni sen tyhjiön mihin upota hetkeksi. Muu maailma saa liikkua ympärilläni, mutta minä pysyn vain tässä hetkessä.
Mutta aivan kuten stereotypisesti kaikissa uusissa hurahduksissa, ne pysyvät vain hetken omassa elämässä. Aluksi on aivan varma, että tästä asiasta tulee minulle joka viikkoinen tapa. Ja miten käykään.
En yritä nytkään työntää tätä liian vahvasti elämääni, mutta koen, että rauhoittaminen päivän kiireisessä hetkessä tai vaikkapa iltaisin on minulle erittäin tarpeellista. Oli se sitten vain vaikka pari minuuttia kestävä hengitysharjoitus, on se hyödyllinen.
Joten nyt yöpöydälleni ilmestyy lappunen, että muista hengittää. Toivon, että kuuntelen omaa neuvoani ja iltaisin ennen peiton alle käpertymistä pysähtyisin hetkeksi.
- Roosa
Kommentit
Lähetä kommentti