Kaikkihan sen tietää. Pieni ääni puhelimesta, näyttö vilkahtaa - ajatukset harhautuu ja huomio kohdistuu älylaitteeseen. Näytön avattua informaatiotulva vain vyöryy ylitse. Juuso kävi Espanjassa lomamatkalla instagram kuvien perusteella, Heidi kysyy miten lauantaiset suunnitelmat ikinä tulevat onnistumaan ja Sanna valittaa snapchatissa huonosta kelistä.
Facebook muistuttaa syntymäpäivistä, Spotify kertoo uudesta albumista ja Snapchat haluaa muistuttaa mitä kaksi vuotta sitten tapahtui.
Samaan aikaan oma puhelin varoittelee, että dataa on käytetty tänään aika paljon. Mutta voisitko silti samalla merkata omat nukkumistietosi ja katsastaa askelmittarin?
Yhtenä päivänä juuri töissä minulla loppui puolessa välissä jo akku. Hieman asia ärsytti, mutta oli pakko keskittyä työntekoon. Paitsi miten saan edes työkavereihin yhteyden?
Töistä lähdettyäni pohdin, että puolen tunnin bussimatka on minulle haasteellista ilman mitään ajanvietettä. Päätin napata kirjakaupasta jonkun kirjan mukaani. Olin jo nappaamassa puhelimen esille ja tarkastamaan rahatilanteeni. Mutta eihän se ollutkaan mahdollista.
Kirjakaupasta kirja mukanani lähdettyäni päätin tarkastaa milloin bussini tulee. Puhelin esille, jotta voi todeta, että eihän se onnistukaan. Seisomaan bussipysäkille katsastamaan aikatauluja. Neljä minuuttia seuraavaan, ahaa.
Tarkkailin ympäröiviä ihmisiä ja ajatukseni harhailivat. Hmm, mitähän tekisin ruuaksi. Voisikohan kotona olevasta tonnikalasta luoda jotain muutakin kuin tonnikalakastiketta. Puhelin esille - Roosa olet sinä kyllä idiootti.
Kotiin tullessani laitoin puhelimen lataukseen, mutta en halunnut edes avata sitä vielä. Oli niin rentouttavaa, ettei tarvinnut vastata monien ihmisten viesteihin tai joutua informaatiotulvan kohteeksi. Kävin suihkussa sekä söin rauhassa ennen kuin avasin puhelimen. Viestit ja liian monet ilmoitukset vain lävähtivät eteeni. Se ahdisti.
Ja silloin huomasin taas pitkästä aikaa minkälainen energiasyöppö se pikku kapistus olikaan. Tähän on tultava muutos.
Nyt bussimatkoilla olen sulkenut puhelimeni. Kirjat ovat saaneet uuden paikkansa matkan ajaksi.
Ihmiset eivät myöskään kuole, vaikka en vastaisi heidän viesteihinsä heti. Minun ei tarvitse olla koko ajan ihmisten tavoitettavissa. Pari minuuttia sieltä täältä viesteihin vastaamisen sijaan kerralla katsoo puhelinta ja vastaa kaikkiin. Ei niin, että ajatukset harhailee koko ajan ja keskittyminen haastavaa.
Aion myös karsia ihmisiä keitä seuraan sosiaalisessa mediassa. Tarvitsenko todella tätä kaikkea tietoa mitä he jakavat minun silmilleni? Mieluusti ottaisin vain lähimmät ystäväni sekä ihmiset, joiden elämät minua kiinnostavat. Seurauslistalla tuntuu olevan liikaa niitä rinnakkaisluokan Liisoja, joita seuraa ihan vain velvollisuuden tarpeesta. Ei myöskään tietoa mistä tämä "velvollisuus" on tullut.
Haluan, että tämä pikku älylaitteeni vie vähemmän aikaa omalta elämältäni. Sekä silloin, kun sitä katson, niin sisältö on sellaista mikä minua kiinnostaa.
Nyt puhelin kiinni hetkeksi.
- Roosa
- Roosa
Kommentit
Lähetä kommentti