2,5 viikkoa kulunut kirjoittamatta. Mitä on tässä välissä tapahtunut?
Kuten oppikirjan mukaisesti olen ottanut asioita käytännön toteutukseen. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, kiitos.
Uusi salikortti on taskussa ja ryhmäliikuntatunnit ovat saaneet minut uudestaan koukuttumaan. Olen tällä hetkellä juuri se tyyppi, josta saisi tehtyä facebookkiin perinteisen videon, missä joku tekee liikkeet liian myöhään ja väärään aikaan. Mutta sillähän ei ole mitään väliä! Pienet naurut itselle ja uuteen liikkeeseen.
Iltainen rauhoittumishetki on nykyään osa päivän rutiinia. Rauhoittavaa musiikkia taustalle, hengitykseen keskittymistä ja pitkiä venyttelyjä. Sekoitettuna joogaa, mindfulnessia sekä venyttelyä - minulle sopiva sekametelisoppa, joka saa rauhoittumaan. Aluksi haasteellista ja ajoittain olisi halunnut lipsua. Mutta vaivaisella viidenkin minuutin pysähtymisellä saa jo täysin erilaisen olon itselleen.
Instagrammissa lopetin parin sadan ihmisen seuraamisen. En edes huomaa heidän poissaoloaan, joten se kertoo, kuinka paljon ihmisiä seurasi velvollisuuden tunteesta. Ihana tunne, kun etusivun selaamisessa ei mene enää monta minuuttia, kun katsoo uudet kuvat.
Mutta tunnenko nyt paremmin itseäni, vaikka maidon sijasta laitan mantelijuomaa kahviin ja ekotiskiharja roikkuu altaan päällä?
Tekoni vievät parempaan suuntaan, mutta silti minuuden kohdalla häilyy kysymysmerkki.
Yksi asia mihin koen, että tarvitsen muutosta on minun tietynlainen kameleontti luonteeni. Kykenen muuntautumaan ja sopeutumaan erilaisten ihmisten pariin sekä tuomaan itsestäni ne puolet esille, mistä uskon, että he pitävät.
Mutta se vie henkisiä voimavaroja. Pohtia liikaa mitä puolia itsestä näyttää ja mitä tietoisesti piilottaa.
Ajottain olen tinkinyt myös rehellisyydestä sen vuoksi, etten aiheuta toiselle epämukavaa oloa. Olen kehittynyt ekspertiksi, miten muotoilla asiat kuulostamaan hyvältä, jos vaikka kysyttäisiin valmistumisen viivästymisestä tai perheestäni.
Joustan helposti myös omasta hyvinvoinnista, jotta toisilla olisi hyvä olla. Oli kyse sitten ylitöistä tai palveluiden tekemisestä - yleisin vastaukseni on kyllä minä voin. Mutta nyt, haluan tuoda esille enemmän omia mielipiteitäni sekä vastata piinallisiin kysymyksiin rehellisesti. Kukaan ei hyödy ylläpitämästä kulissistani, vähiten minä itse.
Päätin, että aloitan nyt viikon haasteen, jossa keskityn juuri tähän asiaan. En verhoudu valkoisiin valheisiin tai jousta liikaa omasta hyvinvoinnista. Viikon kuluttua voin kertoa mihin tilanteisiin olen ajautunut.
- Roosa
Kommentit
Lähetä kommentti